Isänpäivän fiiliksiä

Marraskuun toinen sunnuntai... Päivä, jonka pitäisi olla täynnä iloa ja rakkautta, onkin täynnä ahdistusta, surua ja ikävää. Ahdistus alkoi jo pari viikkoa sitten, kun isänpäivä-hehkutus alkoi joka paikassa. Yritin unohtaa ahdistuksen, ja osittain siinä jo onnistuinkin, mutta tänään ei enään jaksanut ponnistella vaan kaikki räjähti käsiin.. Ikävä painaa ja ahdistus kalvaa. Toivoisinkin, että sinä, jolla on isä viellä täällä, kerrot hänelle kuinka rakas ja tärkeä hän on. Sillä joku kaunis päivä hän ei enää ole luonasi.

Niin laskeutui enkeli valkoinen,

luo isän nukkuvan.

Tarttui käteen väsyneen,

johdatti ylös kirkkauteen,

taivaan ikuiseen rauhaan.